Hieman on aikaa päässyt vierähtämään siitä kun viimeksi olen blogia päivittänyt, mutta syy on hyvä! 😀kerronpa lopuksi miksi tämä seuraava postaus kesti melkein puoli vuotta :’D tällä kertaa halusin kuitenkin kirjoittaa Luonteenvahvuuksista, joita harjoittelimme edellisen eskariryhmäni kanssa.

”Katotaanko tämän viikon luonteenvahvuus?” kuului usein innokkaasti maanantaiaamuna eskariluokassamme. Vahvuusvaris-käsinukke kiersi näyttämässä lapsille viikon luonteenvahvuuden kuvaa ja lapset saivat sen jälkeen kertoa, mitä kuvassa tapahtui ja miettiä, mikähän luonteenvahvuus voisi tällä kertaa olla kyseessä. Lapset saivat myös kertoa, millaisessa tilanteessa ovat vahvuutta joskus käyttäneet ja miten kyseistä vahvuutta voisi käyttää eskarissa.  Luonteenvahvuudet päätimme ottaa käyttöömme vuoden vaihteen jälkeen ja ehdimme tutustua niistä melkein kaikkiin, noin 20:een. Ydinvahvuudet kävimme läpi ensimmäisinä ja näitä olivat itsesäätely, sinnikkyys sekä myötätunto. Muita luonteenvahvuuksia joihin tutustuimme olivat mm. huumorintaju, ystävällisyys, reiluus, innokkuus, luovuus, kiitollisuus, rakkaus, oppimisen ilo, sinnikkyys, sosiaalinen älykkyys sekä rohkeus.

Eskaripäivien aikana havainnoimme lapsia entistäkin tarkemmin ja jos huomasimme lapsen käyttävän jotain tiettyä luonteenvahvuutta, kirjoitimme sekä lapsen nimen, käytetyn luonteenvahvuuden sekä tilanteen jossa vahvuutta käytettiin, paperille ylös, jotta muistaisimme aina päivän päätteeksi loppupiirissä kertoa kaikille lapsille yhteisesti näistä tilanteista. Luonteenvahvuuskortit meillä oli aina liitutaululla esillä sitä mukaa, mitä luonteenvahvuutta milloinkin harjoiteltiin. Tutustuimme siis uuteen luonteenvahvuuteen aina viikon verran. Lapset ansaitsivat pieniä kultaisia tähtiä, joihin kirjoitimme aina heidän nimensä ja lapsi sai käydä viemässä oman nimellä varustetun tähden sen luonteenvahvuuden viereen, jota olimme ko. päivän aikana huomanneet hänen käyttävän. Voi sitä ilon ja ylepyden määrää, mikä lapsen silmissä loisti sillä hetkellä, joka ikinen kerta. :’) Tähtien kerääminen johti myös siihen, että lapset itse halusivat jopa taputtaa aina niille, jotka olivat tähden ansainneet. Tähtiä ansaittiin joka viikko myös aiemmin opetelluista luonteenvahvuuksista, ei siis pelkäästään siitä mitä milläkin viikolla harjoiteltiin. Tietysti pidimme huolen siitä, että jokainen lapsi ansaitsi tähden aina joskus ja koki myös onnistumisen hetkiä. Lapset rupesivat myös hyvin nopeasti muistuttelemaan toisiaan luonteenvahvuuksien käytöstä. Lähes joka päivä mm. piirihetkillä kuului aina jonkun lapsen suusta: ”Nyt muistakaa se itsesäätely!” Puolessa vuodessa, viimeiseen eskaripäivään asti, lapset ansaitsivat tähtiä vähän yli 500. Alla oleva kuva otettu siis noin matkan puolivälissä :D.

Yksi tärkeä syy siihen, miksi meidän kannattaa huomata hyvää, on se, että  se lisää toivottua käyttäytymistä. Luonteenvahvuuksien käyttöönotto ei opeta pelkästään lapsia, vaan myös meitä aikuisia! Opimme paremmin näkemään, millaisissa tilanteissa mitäkin luonteenvahvuutta käytettiin ja muistamme myös paremmin kehua ja aktiivisesti huomata hyvää. Jokaisesta on varmasti paljon mukavampaa antaa lapselle positiivista palautetta, kuin negatiivista. Negatiivisuuteen väsyy niin lapsi kuin aikuinenkin. Hyvän huomaaminen sen sijaan auttaa lasta huomaamaan, että hän osaa ja pystyy. Me aikuisetkin tiedämme, kuinka mukavalta kehun kuuleminen tuntuu, eikö vain? Täytyy kuitenkin muistaa, että kehun on oltava AITO, jotta sillä olisi vaikutusta lapseen. Lapsi kyllä tunnistaa, tuleeko kehu suoraan sydämestäsi vai ei. Kehuessasi lasta, muista kehua myös niin, että lapsi tietää mistä hän saa kiitosta. Esimerkiksi näin:

• ”Hienoa! Söit kaiken, vaikka ruoka ei oikein meinannut maistua, olit todella sinnikäs!”
• ”Onpa kiva nähdä, kuinka innokkaasti haluat lähteä kouluun!”
• ”Olitpa ystävällinen, kun autoit veljeäsi vetoketjun laitossa!”
• ”Kiitos että kerroit totuuden maljakon rikkoutumisesta, olit todella rehellinen!”

Jokainen lapsi tarvitsee huomiota ja jollain tavalla hän sen myös hankkii, usein kuitenkin myös huonolla käytöksellä. Negatiivinenkin huomio on lapselle huomion saamista ja jos lapsi on tottunut saamaan huomiota huonolla käytöksellään, ainoa ”ulospääsy” tästä kierteestä on ruveta HUOMAAMAAN HYVÄÄ. Käytös kokee takuuvarmasti täyskäännöksen, kun lapsi näkee tulevansa huomatuksi hyvästä käytöksestään, osaamisestaan ym. Hyvän huomaaminen kasvattaa myös lapsen itsetuntoa, sillä hän kokee tulevansa hyväksytyksi. Hyvän huomaamisella on positiivista vaikutusta myös aikuiseen! Lähde testaamaan, kuinka hyvän mielen saat itsellesi antamalla muutamankin kehun päivässä. Kehuminen vaikuttaa sekä sinuun että lapseen valtavan positiivisesti, kun sen sijaan torumisen/kieltämisen vaikutus on aivan päinvastainen.Tottakai kasvattajina joudumme välillä myös kieltämäänkin, mutta jos muistamme tarpeeksi paljon keskittyä hyvän huomaamiseen, eli kehumiseen, sitä vähemmän joudumme antamaan lapselle negatiivista palautetta, koska lapsi tietää, mitä häneltä odotetaan. Jokainen lapsi on hyvä, taitava ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on, meidän täytyy vain ruveta bongaamaan näitä lapsen huippuhetkiä ja kehua onnistumisista, jotta myös lapsi oppisi tunnistamaan näitä onnistumisen hetkiä itsessään. Aloitetaan siis hyvän huomaamisen kierre, nyt heti! 🙂

Niin ja se hyvä syy pitkään kirjoittamistaukoon on se, että tämä pieni ihminen mahassani on saanut aikaan lievää väsymystä, jonka takia kirjoittaminen on vähän jäänyt. Tällä hetkellä viikkoja mittarissa 30, eli parisen kuukautta vielä ja meidän rakas esikoisemme saapuu maailmaan tehden meistä todella onnelliset vanhemmat. En malta odottaa. <3 ja nyt kun tuntuu että energiaa taas riittää vähän enemmän (näin 7.kuulla :’D) niin seuraava postaus tulossa hyvinkin pian!

Ihanaa Sunnuntaita!

<3Marre