Kaikki se toiminta, jolla vaikutamme lapseen, on kasvatusta. Rajoja ja rakkautta korostava kasvatustyyli keskittyy aikuisen ja lapsen väliseen arvostavaan ja turvalliseen suhteeseen, jossa täyttyvät aikuisen auktoriteetti, aito vuorovaikutus sekä lapsilähtöisyys. Rajat ja odotukset asetetaan lapsen iän ja kehityksen mukaan, jolloin on myös helppo varmistua siitä, ettei lapselta vaadita liikoja. Meidän aikuisten tehtävänä on ohjata ja tukea lasta selviytymään pikkuhiljaa itsenäisesti elämässään. Lisäksi on tärkeää muodostaa lapseen suhde, jossa molemmat kunnioittavat ja kuuntelevat toisiaan. Jokainen lapsi tarvitsee myös paljon kehuja, kannustusta sekä johdonmukaisesti toimivaa aikuista. Kasvattajalta vaaditaan ennenkaikkea omasta itsestä huolehtimista, jotta on energiaa huolehtia myös muista. Kaikista vaikuttavin kasvatuksen voima on aina oma esimerkki. Opettaessasi lapselle tietynlaista käyttäytymistä, on oleellista, että käyttäydyt itse tavalla, josta haluat lapsen ottavan mallia.

Mikä sai minut sitten kirjoittamaan tätä blogia? Sanoisin, että erityisesti aiheen tärkeys itselleni. Kasvatus ja lapsuus ovat tulevaisuuden kannalta niin vaikuttavia asioita, ettei niistä mielestäni koskaan voi puhua liikaa. Jokaisella lapsella on mielestäni oikeus saada sekä rajoja että rakkautta vaalivaa kasvatusta. Olen oikeastaan aina tiennyt, että haluan elämässäni tehdä työtä lasten parissa ja työtä, jolla on merkitystä. Valmistuin lastentarhanopettajaksi Turun Yliopiston Rauman OKL:sta parisen vuotta sitten ja tällä hetkellä toimin eskariopettajan virassa. Voin rehellisesti sanoa rakastavani työtäni. Erityisesti sitä, kuinka lapset tuovat parhaat puoleni esiin, sekä sitä, kuinka valtavan monipuolista työni on ja ennenkaikkea, kuinka valtavan tärkeää.

Tarkoituksenani on tuoda esille omia ajatuksiani ja ideoitani liittyen tähän kasvatustyyliin. Eskarissa tehdyt lasten askartelut ja käsityöt toimivat mitä parhaimpina kuvina tekstin keskellä. On miljoonia tapoja kasvattaa, joten haluan korostaa, ettei omat mielipiteenikään ole sellaisia, joita muiden kasvatustyötä tekevien tulisi välttämättä noudattaa. Tuon esille ainoastaan omia ajatuksiani ja ideoitani, joita saa halutessaan vapaasti ottaa myös omaan käyttöön. Jokainen meistä kuitenkin loppupeleissä kasvattaa sillä omalla persoonallaan ja esimerkillään, joten tapoja on monia. Ei ole olemassa täydellisiä ihmisiä, joten ei ole myöskään täydellisiä kasvattajia. Voimme ihmisinä ainoastaan tehdä parhaamme, myöntää virheemme kun niitä eteen tulee ja lopulta oppia niistä. Kasvattaja ei voi koskaan olla työssään täysin valmis. Joka päivä opimme uusia asioita ja uusia menetelmiä. Hyväksi kasvattajaksi ei kasveta hetkessä. Se vaatii aikaa, vuosia, epäonnistumisiakin, joista taas opitaan lisää. Kasvatustyönsä alussa oleva aikuinen on kuin pieni taimi, josta vähitellen kasvaa ”vankkarunkoinen puu.”

Kasvatustyötä Rajoilla ja Rakkaudella. Nämä kaksi sanaa tarvitsevat toisiaan ja ovat yhtä tärkeitä. Toisen puuttuessa aikuisen ote lapseen alkaa helposti horjumaan. Aivan kuten rakkaus lasta kohtaan, myös rajojen asettaminen on rakkauden osoittamista, välittämistä, oikean suunnan näyttämistä, ohjaamista. Lapsi tarvitsee myös rajoja erottaakseen oikean ja väärän.

Blogin tarkoituksena on pohtia tätä kasvatustyyliä, mitä myös itse vaalin työssäni. Vaikka olenkin omassa työssäni vasta alkutaipaleella, uskon tämän blogin kirjoittamisen vain vahvistavan omaa kasvattajuuttani. Jos pystyn blogini avulla vaikuttamaan positiivisesti edes yhden lukijan kasvatustyöhön, olen tehtävässäni onnistunut.

Lapsissa on meidän tulevaisuutemme. Tervetuloa mukaan rakentamaan yhteistä hyvää!

Tulossa seuraavaksi: ”Huomaa hyvä!- Luonteenvahvuudet”

<3Marre